Kuinka testata betonilaskeman laajennusmenetelmää?

Tämä menetelmä soveltuu betoniseosten sakeuden mittaamiseen, kun kiviaineksen enimmäiskoko on enintään 40 mm ja painuma vähintään 10 mm.

Ei ole olemassa menetelmää, joka kuvastaisi täysin betoniseosten työstettävyyttä. Rakennustyömailla ja laboratorioissa seoksen juoksevuus mitataan yleensä painumatestillä, jota täydennetään visuaalisilla koheesio- ja vedenpidätysarvioilla.

Kaatumistestin toimintatapa on seuraava: Betoniseos asetetaan vakiomuotoiseen kartiomaiseen painumamuottiin määrättyjen menetelmien mukaisesti. Täytön ja tasoituksen jälkeen muotti nostetaan pystysuoraan ja siirretään sivuun. Painonsa vuoksi betoniseos painuu. Painon koko mitataan millimetreinä (mm) ja sitä käytetään virtaavuuden indikaattorina. Mitä suurempi lama, sitä parempi juoksevuus.

Kun painuma ylittää 220 mm, se ei voi heijastaa tarkasti betonin juoksevuutta. Tällaisissa tapauksissa virtaavuuden indikaattorina käytetään paisutetun betonin keskimääräistä halkaisijaa, joka tunnetaan slummivirtauksena.

Lakkakokeessa tulee tarkkailla myös betoniseoksen koheesiota ja vedenpidätyskykyä työstettävyyden kattavaa arviointia varten.

Koheesion arviointimenetelmä on seuraava: Koputa kevyesti painuneen betonikartion sivua tiivistystangolla. Jos kartio vähitellen uppoaa, koheesio on hyvä. Jos kartio romahtaa, murenee osittain tai segregaatio tapahtuu, koheesio on huono.

Vedenpidätyskykyä arvioidaan betoniseoksesta erottuvan ohuen sementtitahnan määrän perusteella. Jos huomattava määrä ohutta sementtitahnaa valuu ulos pohjasta sen jälkeen, kun muotti on nostettu, paljastaen kiviaineksen, se on merkki huonosta vedenpidätyskyvystä. Jos ohutta sementtipastaa valuu vähän tai ei ollenkaan, betoniseoksella on hyvä vedenpidätyskyky.