Sulfonoitu naftaleeniformaldehydi superpehmitin

sulfonoitu naftaleeniformaldehydi superpehmitin

Sulfonoidun naftaleeniformaldehydin superpehmittimen kehitys voidaan jäljittää 1950-luvulle asti. Kemianinsinöörit havaitsivat tuolloin, että tiettyjen kemikaalien lisääminen betoniseoksiin voi parantaa merkittävästi niiden työstettävyyttä ja juoksevuutta. Tämä johti varhaisen sukupolven superpehmittimien, kuten lignosulfonaattien ja sulfonoidun melamiiniformaldehydin, kehittämiseen.

Näillä varhaisilla superpehmittimillä oli kuitenkin rajoituksensa. Lignosulfonaattien tehokkuus oli rajallinen ja sulfonoitu melamiiniformaldehydi kärsi huonosta yhteensopivuudesta sementin kanssa. Illinoisin yliopiston tutkijat alkoivat 1960-luvulla tutkia sulfonoidun naftaleeniformaldehydin käyttöä superpehmittimenä.

Kemisti Roger Seyer syntetisoi sulfonoidun naftaleeniformaldehydin ensimmäisen kerran vuonna 1958. Sen havaittiin olevan tehokkaampi kuin lignosulfonaatit ja sulfonoitu melamiiniformaldehydi. Se toimi hajottamalla sementtihiukkasia ja vähentämällä veden pintajännitystä, mikä mahdollisti paremman virtauksen ja työstettävyyden.

Seuraavina vuosikymmeninä sulfonoidut naftaleeniformaldehydi-superpehmittimet otettiin laajalti käyttöön rakennusteollisuudessa. Niitä käytetään nykyään yleisesti korkean suorituskyvyn betoneissa, koska ne tarjoavat hyvän työstettävyyden ja korkean varhaislujuuden. Niitä käytetään myös valmisbetoni- ja elementtituotteissa, ja niistä on tullut nykyaikaisen betonirakentamisen olennainen ainesosa.